Aina oma itsensä, Peer Gynt

"Syksyllä 2015 monia palkintoja keränneen Dogvillen tematiikka saa jatkoa, kun Henrik Ibsenin symbolinen näytelmä Peer Gynt valtaa Salon Teatterin. Tutkimusmatka ihmismielen pimeimpään kolkkaan voi jälleen alkaa.

Näytelmä kertoo uhmakkaasta nuorukaisesta, Peer Gyntistä, joka kiertää maapalloa kokemuksia keräten ja itseään etsien. Peer Gynt on uneksija ja naistenmies, jota halveksitaan ja kadehditaan röyhkeän luontonsa vuoksi. Hän lähtee pakosalle syrjäisistä lapsuuden maisemista jättäen häntä rakastavat ihmiset taakseen. Mainetta ja kunniaa hamutessaan itselleen omistautuva, keskinkertaisuutta vihaava Gynt kimpoilee intohimojen ja äärimmäisyyksien riepottelemana tuntureilta valtamerten kautta takaisin kotiin. Vai liikutaanko sittenkin vain eri ajoissa, unissa, alitajunnassa ja Gyntin kuumehoureisessa mielikuvituksessa? Mikä lopulta on totta ja mikä kuvitelmaa?

Peer Gynt on tarina itsensä etsimisestä, itsensä ympärille kiertymisestä, itseensä hukkumisesta ja todellisen itsensä löytymisestä sekä rakkaudesta.

"Vaikka ihminen valloittaisi koko maailman, on hänen tärkein mittansa lopulta siinä, miten hän toimii suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen, maailmaan, jonka osanen hän on.""

-Salon Teatteri

Olin tänä syksynä mukana Pauliina Saloniuksen ohjaamassa Peer Gyntissä. Kokemus oli huikea ja työryhmästä tuli nopeasti tiivis porukka. Toinen perhe. Oma roolini oli pieni saparopäinen tyttö, hirvas, hullu hullujen huoneella Kairossa ja Dovren epäsikiö. Laitoin tähän postaukseen lainauksia ja arvosteluita Salon teatterin sivuilta ja kriitikoilta, sillä en itse halua kirjoittaa juonesta vaan projektista. Lainaus teksteistä saatte käsityksen millaisesta näytelmästä oli kyse.

Peer Gynt oli kolmas näytelmä jossa olin mukana. Ja ehdottomasti paras. Työryhmä kannusti, ohjaaja oli loistava, lavastus, puvustus ja valot.. vau. Mulla ei oo edes sanoja. En voi kuin vain kehua! Ja kehuja me paljon saatiinkin. Salon teatteri teki jotain suurta ja siitä kuultiin pitkälle. Minäkin ylitin itseni ja tein jotain suurta, olin hyvin ylpeä ja onnellinen että sain olla mukana tässä. 

Lukekaa tämä loistava arvostelu Peeristä, siellä mainitaan minutkin ;) Kiitos.  

"Salon Teatterin Peer Gynt on sykähdyttävin tänä vuonna näkemäni teatteriesitys. Se on myös paras Salon Teatterissa näkemistäni esityksistä."

Anniina Karhu 

Turun Sanomat

"Salon Teatterin Peer Gynt on yksi kaikkien aikojan vaikuttavimmista näytelmistä, mitä Salossa on toteutettu."

Veli-Matti Henttonen

Salon Seudun Sanomat.

"Näyttävä ja mahtipontinen esitys on eittämättä yksi vuoden vaikuttavimmista teatterielämyksistä Salossa."

Matias Haikonen

Salonjokilaakso

Kuvat: Marcus Linden, Riku Suvitie, Pirita Linden

Salon syty

Suunnittelimme ja toteutimme marraskuussa Salon SYTY:n toimitiloihin joulu esillapanot. Yhdistys toimii potilas- ja vammaisyhdistystoiminnan tukijana. Luokkamme jaettiin kahteen tiimiin ja tiimit suunnittelivat omat ehdotuksensa tilaan. Sytyn toiveena oli perinteinen joulu. Tästä alkoi työ johon sisältyi myös pari päivää pelkkää askartelua, teimme nimittäin kuusen koristeet itse mm. vanhanaikaisista kiiltokuvista ja koristepaperista. Pidin lopputuloksesta tosi paljon ja tekeminen oli hauskaa, pääsin kunnolla joulufiiliksen tämän projektin kanssa! Suunnitelma sisälsi ison salin pöydät ja seinäkoristeet, aulan seinän, joulukuusen sekä vielä yhden seinän ja pienempiä pöytä esillepanoja.

             Kuva: Johanna Rintanen http://nayteikkunassa.blogspot.fi/

Taiteen uudet tarinat ja maskeerausluento

Tiistaina 8.12 kävimme luokkamme kanssa maskeeraja Miia Ollulan luennolla (http://miiaollula.fi/) sekä Salon veturitallilla katsomassa näyttelyä Taiteen uudet tarinat (http://www.salontaidemuseo.fi/).

Luento oli mielenkiintoinen, Miia Ollula kertoi työstään, millaista on olla maskeeraja ja missä sitä voi opiskella ja mikä hänen oma reittinsä tähän oli. Mielenkiintoisinta ja itseäni kiinnostavaa oli kuitenkin se kuinka hän toimi freelancerina, ja kertoi kyseisen työmuodon haasteista ja mahdollisuuksista. Freelancerina toimiminen kiinnostaa itseänikin joten kuuntelin luentoa sen ajatuksen kautta. Kiinnostavaa oli myös se kuinka hänkin löysi oman alansa ja juttunsa vasta kolmekymppisenä ja nyt on lähdössä ulkomaille opiskelemaan. Miia oli päässyt myös tekemään isoja juttuja ja olin vaikuttunut hänen töistään ja menestyksestään. Se oli inspiroivaa.

Luennon jälkeen meillä oli opastettu kierros Salon veturitallissa Taiteen uudet tarinat näyttelyyn. Näyttelyssä meille annettiin kuulokkeet ja saimme samalla kuunnella musiikkia jonka taiteilijat olivat valinneet teostensa taustalle. Se toi näyttelyyn aivan uusia ulottuvuuksia, pidin ideasta ja kokemuksesta paljon! Näyttelyn teokset oli nuorten suomalaisten taiteleijoiden käsialaa, taiteilijoista 11 on valmistunut alan korkeimmasta oppilaitoksesta Kuvataideakatemiasta, neljä muuta muista taideoppilaitoksista Suomessa ja Englannissa. Yhteensä siis 15 taiteilijaa ja monta eri taiteen muotoa: valokuvia, maalauksia, veistoksia, installaatioita ja videoita. 

"Mitä on uusi suomalainen kuvataidekerronta? Millaiselta nykytaide näyttäytyy juuri tänään? Siihen saa vastauksen syksyllä Salon taidemuseossa avautuvassa laajassa kotimaisen taiteen näyttelyssä New Narrative and Reader - Taiteen uudet tarinat, jossa nuoret suomalaiset peilaavat taiteessaan tätä päivää. Näyttely saapuu Saloon Englannin Manchesterista, jossa se on ollut kesän esillä Buryn taidemuseossa." 

-Salon veturitalli  

Salon veturitallin tornissa oli myös Sami Kilpiön "Aina kova mut ei ikinä hyvä" - valokuvia rakannemuutoksen koettelemasta Salosta -näyttely. Valokuva näyttely oli.. pysäyttävä, osuva, surullinen. Salo. Tässä kuvaus Salon veturitallin sivuilta:

"Aina kova mut ei ikinä hyvä" on nuoren salolaisen kuvajournalistin, valokuvaaja Sami Kilpiön debyyttinäyttely, joka esittelee näkymiä rakennemuutoksen koettelemasta Salosta.

Sami Kilpiö (s.1985) on seurannut kotikaupunkinsa rakennemuutoksen vaikutusta miljööseen ja ihmisiin 2010-luvulla tapahtuneiden tehtaiden sulkemisen jälkeen. Näyttelyn nimi Aina kova mut ei ikinä hyvä -lausahdus on Kilpiön kuulema vastaus usein muualla Suomessa esitettyyn kysymykseen: millainen meininki siellä Salossa on?

Aina kova mut ei ikinä hyvä -ilmaisu kuvastaa valokuvaajan mielestä Saloa, jolloin elektroniikkateollisuus ja varsinkin mobiililaitteiden valmistus lähti hurjaan vauhtiin, jota kasvua riitti yli vuosituhannen vaihteen kunnes teollisuuden alan nopea romahdus osui myös Saloon 2010-luvulla. Kilpiön kuvasarja koostuu miljöötä ja henkilöitä esittävistä rosoisista dokumenttikuvista sekä studiossa tuotetuista, salolaisen mobiiliteollisuuden mielikuvamarkkinointiin liittyvistä esinekuvista."

-Salon veturitalli

Suosittelen molempia näyttelyitä kaikille taiteesta kiinnostuneille. Täältä löydätte lisää tietoa Taiteen uudet tarinat näyttelystä ja täältä Sami Kilpiön valokuva näyttelystä. Tälläisiä ajatuksia luento ja näyttelyt minussa herätti, toivottavasti piditte. Valittevasti minulla ei ollut kameraa mukana joten tästä tuli kuvaton postaus.

TVT kattaukset

Tänä syksynä saimme luokkamme kanssa tehtäväksi TVT:ltä suunnitella kauniit kattaukset kolmeen asuntoon Pernoon. Tiimit sekä kolme huoneistoa arvottiin ja minun tiimini sai Vihreän huoneiston Tähkiönkadulta. Kattauksen ympärille luotiin tarina, ketä asunnossa asuu, millaiset illanistujaiset he järjestävät? Näin alkoi suunnitelma kattauksesta. Meidän kattauksemme nimeksi muodostui Long time no see.. ja tässä tarina kattuksen takana:

"Leila ja Jari ovat vuokranneet uuden yhteisen loppuelämän asunnon Pernosta, kun lapset olivat vihdoin kaikki lentäneet pesästään. Kun uusi koti oli sisustettu ja aloilleen asetettu, syntyi idea kutsua vanhat tutut kylään viettämään iltaa yhdessä. Niinpä kutsut ystäväpariskunnille, Ilmarille ja Kaisalle sekä Petterille ja Minnalle lähtivät postiin.

Vihdoin koitti yhteinen ilta ja Leila kattoi ja koristeli pöydän liinoin ja kukin. Ystävät saapuivat ja nauru hersyi asunnossa. Kuulumisia vaihdeltiin ja jälleennäkemisen ilo oli käsin kosketeltavaa. Ilta venyi pitkälle, oli hyvää ruokaa, monta pannullista kahvia, jälkiruokaa, viinipullo ja keksimuruja lautasliinalla. Vaikka elämä oli vienyt ystävät eri suuntiin, niin yhdessä istuessa tuntui, ettei päiväkään olisi kulunut välissä. Siinä oli lämmin olla."

Millainen kattaus?

Kun elämän ruuhkavuodet ovat takana, aikaa vietetään hyvien ystävien seurassa. Illan kattauksesta huokuvat lämpö, puhtaus ja romanttisuus. Asunnon vihreään sisustussävyyn on yhdistetty valkoista posliinia ja ilmettä raikastavaa kirkasta lasia, mukana on myös pitsikuvioita. Maanläheisyyttä ja lämpöä ilmentävät puupunostabletit sekä korkkimateriaalit. Pirteyttä vaaleisiin sävyihin on haettu fuksianpunaisella huovalla.

Kattauksen teki: Petra Sirkelä, Eerika Mäkinen ja Reija Laine

Kuvat: http://kampanja.tvt.fi/kivatkattaukset/

           

Tässä vielä mainostoimista SST:n väen kuvaama video kattausten teosta:

                                                                   

Käsiohjelma

Jatkoa edelliseen postaukseen! Tässä olisi vielä käsiohjelma jonka tein Salon teatterin lasten joulu näytelmään. Käykää lukemassa edellisestä postauksesta lisää kyseisestä näytelmästä ;)

Tulethan joulu kultainen

Tein viimeisimmän asikastyöni Salon teatterille heidän lasten joulu näytelmäänsä; Tulethan joulu kultainen. Tehtävänäni oli vastata näytelmän graafisesta suunnittelusta (julisteet, flayerit, käsiohjelma, facebook banneri jne.) Tässä pieni sneak peek ja kuvaa tekemästäni julisteesta. 

"Tulethan joulu kultainen on tunteikas näytelmä, josta löytyy ilon ja surun, hauskuuden ja syvällisyyden sekä todellisuuden ja fantasian lisäksi myös onnellinen loppu.

Joulu on lähestymässä ja elämän rikkinäinen todellisuus on kaukana joulun kultaisesta kuvasta. Perinteinen yhteinen sukujoulu on uhattuna keskinäisten kiistojen vuoksi. Niin toisen polven siskokset kuin kolmannen polven serkukset ovat lopen kyllästyneitä niin toisiinsa kuin torailuihinsa. Yksinäinen isoäiti murehtii, miten joulun käy. Tuleeko sellaista ollenkaan?

Tarinassa pureudutaan oikeisiin ongelmiin fantasian kautta, mikä sopii paremmin koko perheen näytelmään sekä lasten kanssa työskennellessä. Vaikka rikkinäisyys kauniin kuvan takana saattaa olla hieman arka aihe liitettynä lasten maailmaan, lapsissa elää se aitous, joka osoittaa, ettei keisarilla ole vaatteita. Sen vuoksi on tärkeää yrittää selittää lapsille lapsen sanoin sitä maailmaa, jossa he elävät."

-Salon teatteri.com

Klikkaa kuvaa niin saat ne isommaksi :)